Kreikka osoittautui EU-maaksi, joka kärsi eniten maailmanlaajuisesta finanssikriisistä - tämän valtion BKT: n alijäämä vuoden 2012 alussa oli melkein kolme kertaa suurempi kuin unionin jäsenille sallitut normit. Siksi ei ole yllättävää, että lehdistössä alkoi ilmestyä tälle maalle kuuluvien saarten myynnistä.
Vuonna 2008 tämän saarivaltion hallitus pyysi apua euroalueen valtiovarainministeriöltä, ja vuoden 2012 puoliväliin mennessä maan talous oli jo saanut viisi erää käteissuorituksia yhteensä useita satoja miljardeja euroja. Vastineeksi taloudellisesta tuesta Kreikan oli kuitenkin uudistettava talouspolitiikkaansa, ja hallitus kehitti hyvin säästötoimenpiteitä sekä osittain valtion omaisuuden yksityistämistä. Yksityistämisen näkymistä keskusteltiin maan pääministerin Antonis Samarasin haastattelussa ranskalaiselle Le Mondelle.
Toimittajien mukaan hallituksen päämies ilmoitti mahdollisuudesta myydä joitain asumattomia saaria yksityishenkilöille. Muutama päivä sen jälkeen, kun eri virastot olivat levittäneet nämä tiedot, ilmestyi erityinen selitys Kreikan hallituksen lehdistöpalvelusta. Se sisälsi pääministerin sanatarkan puheen, josta lehdistöpalvelun mukaan seuraa, että kyse ei ollut lainkaan saarten myynnistä. Samaras sanoi, että olisi pyrittävä muuttamaan tämä käyttämätön alue pääomaksi, jonka ranskalaiset ymmärtivät väärin. Mutta itse asiassa kyse oli pitkäaikaisesta vuokrasopimuksesta, leasing-sopimuksesta tai julkisesta ja yksityisestä yksityisomistuksesta, jossa saaret ovat edelleen valtion omistuksessa.
Lisäksi Samaras sanoi haastattelussa, että yli kahden tuhannen Kreikan saaren joukossa ei ole yksityisiä saaria. Lehdistö kertoo kuitenkin säännöllisesti, että poliittisen ja sosiaalisen kriisin kasvaneen finanssikriisin alkaessa yksityiset omistajat alkoivat myydä tai vuokrata yksittäisiä saaria pitkäksi aikaa. Erityisesti kyse oli Patrokloksen, Skorpiosin ja Oksian saarista, joista omistajat halusivat päästä eroon 5–100 miljoonan euron suuruisilla määrillä.
