Avioeron aikana syntyy usein riitoja ja konflikteja, jotka voi ratkaista vain tuomioistuin. Omaisuudenjako herättää erityisen paljon kysymyksiä, mikä voi johtaa pitkiin oikeudenkäynteihin.
Lain mukaan Venäjän federaation perhesäännöstön 34 ja 39 artiklan mukaisesti kaikki avioliitossa hankitut omaisuudet, mukaan lukien asunto, ovat puolisoiden yhteistä omaisuutta, ellei avioliittosopimuksessa toisin määrätä. Erityistapauksissa kuitenkin vain Venäjän federaation korkein oikeus voi ratkaista riidat. Tällainen kiistanalainen taloudellinen asia, jos aviomies ja vaimo päättävät avioeron, on yhden puolison vanhempien rahoilla ostettu huoneiston jakaminen. Jos toinen puoliso haluaa ottaa osuutensa, tuomioistuin voi kieltäytyä hänestä.
Asuminen lahjaksi
Usein ainoa mahdollisuus jättää asunto tai muu asunto kokonaan omistukseensa. Tämä tapaus on poikkeus, tällaista omaisuutta ei katsota hankituksi yhdessä. Ei ole väliä kenelle puolisoista asunto on rekisteröity.
Pääasia on, että asuntoja ei ostettu perheen rahoilla, vaan muiden ihmisten rahalla, jonka puolisot saivat lahjaksi ilmaiseksi. Tuomioistuimen on osoitettava, että varat on lahjoitettu. Tämä edellyttää asiakirjatodisteita.
On olemassa useita yleisiä tapauksia, joissa vanhempien rahoilla ostettu asunto jaetaan:
- molempien puolisoiden äidit ja isät osallistuivat kiinteistöjen ostamiseen antaen samalla rahaa pojalle tai tyttärelle
- äiti ja isä antoivat rahaa nuorelle perheelle ostetusta huoneistosta, ei nimenomaan lapselleen.
Ensimmäisessä tapauksessa asuminen on mahdollista jakaa kummankin vanhemman maksun mukaan, jos puolisot pystyvät ratkaisemaan riidan rauhanomaisesti ja toimittamaan todisteita tuomioistuimelle. Toisessa tapauksessa sovelletaan yleisiä sääntöjä - huoneiston osa on 50/50.
Jos vanhemmat ostivat itsenäisesti asunnon ja antoivat kiinteistön pariskunnalle, erilaiset oikeudelliset vivahteet ovat merkityksellisiä. On tärkeää, kenelle lahjoitussopimus tehdään, kuka on huoneiston omistaja asiakirjojen mukaan.
Lahjoitussopimus voidaan tehdä joko yhden tai kahden puolison kanssa. Ensimmäisessä tapauksessa on melko yksinkertaista todistaa, että asunto ei ole yhteisesti hankittua omaisuutta - sinun on otettava asiakirja ja esitettävä lahjoitussopimus, ja asunto jää asunnon omistavalle puolisolle. Perheelle lahjoitettu asunto jaetaan 50/50 -säännön mukaan.
Jotta lahjoitussopimus suojaisi luotettavasti kiinteistön menettämistä avioeron yhteydessä, se on notaarin vahvistama. Jos näin ei tehdä, tuomioistuin voi epäillä, että asiakirjat on väärennetty ja annettu takautuvasti. Toinen tapa on kutsua todistajia, jotka ovat valmiita vahvistamaan tapahtuman tuomioistuimessa. Mutta tällaisella todistuksella on alhainen todistusarvo notaarin todistuksessa. Siksi tämän asiakirjan muotoilua suositellaan.
Se otetaan huomioon jaettavan omaisuuden jakamisessa ja puolisoiden sijoittamisessa tilojen kunnostamiseen sen oston jälkeen. Vaikka tämä uusi asunto olisikin ostettu aviomiehen tai vaimon vanhempien rahoilla, ja siitä on vahvistettu notaarin vahvistama lahjakirja, puolisolla, joka käytti rahansa korjauksiin, on oikeus vaatia osuutta.
Välimiesmenettely
Nyt käytännössä tehdään useita päätöksiä, ja eri oikeusasteiden tuomioistuinten tuomiot ovat usein ristiriidassa keskenään. Monia ristiriitoja aiheuttavat tapaukset, joissa itse asuntoa ei lahjoitettu, vaan rahat siihen. Joten jos toinen puolisoista haluaa nostaa kanteen toista vastaan vaatimuksella antaa puolet huoneistosta, ja toinen puoliso toimittaa asiakirjat, jotka vahvistavat, että vanhemmat ovat antaneet rahat, tuomioistuin voi silti tehdä myönteisen päätöksen vaatimuksesta. Niitä ohjaa tässä se, että varat käytettiin vapaaehtoisesti yleisiin tarpeisiin, mikä tarkoittaa, että hankittu omaisuus on yhdessä hankittua omaisuutta.
Muut tuomioistuimet, mukaan lukien ylemmät tuomioistuimet, voivat pitää tällaista päätöstä aineellisen oikeuden vastaisena, ja ensimmäisellä puolisolla on oikeus vaatia päätöksen uudelleenarviointia ja palauttaa osuus takaisin. Perhelain 36 §: n 1 momentissa todetaan, että puolisoiden lahjaksi, perinnöksi tai muiksi vastikkeettomiksi liiketoimiksi saama omaisuus on hänen omaisuutensa. Ei myöskään avioliiton aikana ostettu yhteinen omaisuus, vaan henkilökohtaisilla varoilla. Siksi edellä kuvatussa tapauksessa tuomioistuimen on jaettava asunto tosiasiallisesti sijoitettujen varojen mukaisesti. Toinen puoliso saa osittain saadun osuuden.
