Liittovaltion laki FZ-156 määrittelee sijoitusrahaston (sijoitusrahasto) kiinteistökompleksiksi, joka koostuu sijoittajien siirtämästä rahastosta (rahastosta) rahastoon.
Sijoitusrahaston tarkoituksena on tuottaa voittoa sijoittajien yhdistetyistä varoista ja jakaa tuloja niiden kesken. Sijoittajat voivat olla yksityishenkilöitä ja oikeushenkilöitä. Sijoittajasta, joka on sijoittanut rahaa sijoitusrahastoon, tulee sijoitusyksikön (osakkeen) osakas tai omistaja. Sijoitusrahaston osakkeiden omistajuuden vahvistaa rahaston rahastoyhtiön liikkeeseen laskema rekisteröity arvopaperi. Jokainen sijoitusosake antaa omistajalle samat oikeudet. Sijoittajalla on oikeus vaatia rahastoyhtiötä hoitamaan varojaan asianmukaisesti. Hänellä on myös oikeus saada rahastolta rahaa osakkeistaan eli Rahastoyhtiöllä on oltava toimilupa. Pääsääntöisesti yritys on ammattitaitoisten johtajien ryhmä. Osakkeenomistajien sijoituksia hoidetaan kokonaisuutena ja voitto jaetaan suhteessa sijoittajan osuuteen rahastossa. Hallinnointi tapahtuu tekemällä mahdolliset liiketoimet rahaston omaisuudella, ja sijoitusrahastot voivat olla avoimia (avoimet rahastot) ja aikavälit (IPIF). Ainoastaan käteistä voidaan siirtää tällaisten varojen hoitoon. Suljetut osakesijoitusrahastot (ZPIF) huolehtivat muun omaisuuden hallinnasta sekä osakkeiden epätäydellisestä maksamisesta. Omistajien ja rahastoyhtiön suhdetta säännellään luottamushallintaa koskevalla sopimuksella (säännöt). Säännöt annetaan julkisen tarjouksen muodossa. Sijoitusrahaston omistus kuuluu osakkeenomistajille yhteisen jaetun omistusoikeuden perusteella, mutta omaisuuden jakaminen tai osuuden erottaminen siitä ei ole mahdollista. Esimerkiksi, jos sijoitusrahaston koko omaisuus sijoitetaan yrityksen osakkeisiin, se ei tarkoita, että osakkeenomistajalle voidaan osoittaa tämän yrityksen osakkeita. Yksikön arvo voi nousta tai laskea sijoitusrahaston voiton suuruudesta riippuen.
