Minkä tahansa valtion verojärjestelmä koostuu erityyppisistä veroista ja maksuista. Verojen jakaminen välittömiksi ja epäsuoriksi mahdollistaa veronkannon lisäämisen ja siten osaltaan valtion talousarvion täyttämisen ja yhteiskuntaan kohdistuvien velvoitteiden täyttämisen.
Verojen kantomenetelmästä riippuen ne jaetaan välittömiin ja epäsuoriin. Jotkut pitävät tätä jakoa ehdollisena, koska viime kädessä tuotteiden välittömät kuluttajat maksavat sekä välittömät että välilliset verot.
Verojen ominaisuudet
Välittömät verot kannetaan joko veronmaksajan tuloista tai hänelle kuuluvasta omaisuudesta. Näihin kuuluvat verot, jotka kohdistuvat yksilöiden tuloihin, yritysten voittoihin, kansalaisten ja järjestöjen omaisuuteen. Suorien verojen maksajat ovat tiettyjä kansalaisia tai organisaatioita, välittömien verojen veropohja on suhteellisen helppo määrittää, joten niiden hallinnointi ja kerääminen ei ole vaikeaa.
Välillisiä veroja kutsutaan veroiksi, joiden määrä sisältyy suoraan tuotantokustannuksiin. Niitä kutsutaan joskus myös kulutusveroiksi. Välilliset verot sisältävät arvonlisäveron, tullit, valmisteverot, valtion tullit ja palkkiot, jotka kerätään veronmaksajilta useiden oikeudellisesti merkittävien toimien toteuttamisesta.
Välillisten verojen piirteet
Välilliset verot jaetaan tavallisesti seuraavasti:
- yksityinen - maksetaan tietyistä tavararyhmistä;
- yleismaailmallinen - niitä sovelletaan lähes kaikkiin tavaroihin.
Yksilölliset välilliset verot sisältävät valmisteverot, jotka kannetaan esimerkiksi alkoholista, tupakasta, bensiinistä ja muista polttoaineista ja jotka näiden tuotteiden kuluttajat maksavat. Toinen välillinen vero on tulli, jonka viime kädessä maksavat kaikki tuontitavaroiden kuluttajat.
Verovapautuksia tarjotaan tietyntyyppisille tavaroille ja palveluille. Esimerkiksi lasten tavaroille ja elintarvikkeille arvonlisäverokanta on 10% ja muille tavaroille 18%. Joitakin tuotteita, kuten lääketuotteita, ei veroteta.
Välillisten verojen houkuttelevuus valtion kannalta johtuu siitä, että verojen kantaminen ei riipu suoraan yrityksen taloudellisista tuloksista. Vaikka yritys olisi kannattamaton, nämä verot on arvioitava ja maksettava. Välillisten verojen verovaikutus jatkuu tuotannon laskun ja tavaroiden myynnin laskun keskellä.
Samalla välillisten verojen hallinnointi on tarpeettoman monimutkaista. Sekä kirjanpitäjät että veroviranomaiset ovat yhtä mieltä siitä, että arvonlisäveron laskentamenetelmässä on täsmällisesti tulkittuja säännöksiä, ja tämän veron palautusmenettely on sekava. Siksi useimmissa verotarkastuksissa paljastuu paljon alv: n laskemiseen liittyviä rikkomuksia, ja niihin liittyy verosummien lisäarviointi sekä sakkojen ja sakkojen määrääminen veronmaksajille.
