Niistä instrumenteista, joiden avulla valtio voi vaikuttaa taloudellisiin indikaattoreihin ja maailman valuuttamarkkinoihin, tietyn maan keskuspankkien korot erottuvat. Keskuspankit määrittelevät itsenäisesti koron koon ja ajanjakson, jonka aikana sitä voidaan tarkistaa.
Keskuspankin korot ovat voimakas taloudellinen indikaattori ja tehokas vaikutusvaikutus talouteen. Tämä indikaattori on tärkeä sekä sisä- että ulkopolitiikan hoidossa. Sen muutos vaikuttaa valuuttakurssiin, jolloin se voidaan pitää vaaditulla tasolla.
Keskuspankin korko, jota kutsutaan myös jälleenrahoituskoroksi, on prosenttiosuus, jolla maan pääpankki myöntää lainoja muille luottolaitoksille, myös liikepankeille. Keskeinen korko on talouden indikaattori, vertailuarvo kansallisen valuutan arvolle.
Määritetyn prosenttimäärän määrää ensisijaisesti varojen kysyntä sekä lainojen ja lainapääomien tarjousten määrä markkinoilla. Tämän indikaattorin kokoon vaikuttavat myös luottoriskit, odotettu inflaatio, valuuttakurssin dynamiikka ja verotaso. Koron määrää keskuspankin erityinen palkkio.
Osallistumalla liikepankkien jälleenrahoitukseen keskuspankki vaikuttaa koronmuutoksen kautta useisiin taloudellisiin indikaattoreihin, mukaan lukien inflaatio ja valuuttakurssi. Mitä korkeampi korko, sitä kalliimpi liikepankin saama laina ja vastaavasti korkeampi asiakkaille annettujen lainojen korko.
Jälleenrahoitusosuutta käytetään laajalti verotuksen laskennassa, kun määritetään seuraamusten määrä maksujen ja verojen myöhästymisestä. Julkisten velkojen korot ja useimpien rahoitusvälineiden kannattavuustaso riippuvat suoraan valitusta korkotasosta. Jälleenrahoituskoron muutos voi johtaa pääoman kasvuun tai laskuun maan kotimarkkinoilla.
Keskuspankki nostaa korkoa estääkseen talouden ylikuumenemisen. Tämä ilmiö havaitaan, kun tavaroiden hinnat nousevat ilman todellisen tuotannon kasvua, toisin sanoen, kun inflaatio kiihtyy. Toinen syy jälleenrahoituskoron nostamiseen on tarve tehdä kansallisesta valuutasta houkuttelevampi potentiaalisille sijoittajille. Koron korottaminen kasvattaa siis kansallisen valuutan arvoa ja kaataa inflaatiovauhdin.
Keskuspankin koron nousulla on myös haittapuoli, koska samalla yrityksille myönnettyjen luottojen korko nousee, mikä merkitsee huomattavia laskuja, johtaa työttömyyden kasvuun ja lisää liikkeessä olevan rahamassan määrää.
Jälleenrahoituksen koron laskiessa päinvastainen vaikutus havaitaan: sijoittajat pyrkivät siirtämään varoja toiseen valuutaan, työttömyys vähenee, matalat lainakorkot johtavat tavaroiden ja palvelujen reaalituotannon kasvuun. Yleinen liiketoiminta on nousussa, vaikka inflaatio on alkamassa nousta.
Markkinaosapuolten on ymmärrettävä oikein koronmuodostuksen merkitys ja menettely sekä seurattava keskuspankkikomission seuraavien kokousten päivämääriä, joissa jälleenrahoituskoron muuttamista koskevat kysymykset ratkaistaan.
