Vuonna 2007 asianajotoimisto Covingtoh & Burling LLP, joka edustaa seitsemän espanjalaisen sijoittajan - Jukoksen osakkeenomistajan - etuja, nosti Venäjää vastaan kanteen Tukholman kansainvälisessä välitystuomioistuimessa. Kantajat vaativat korvausta Venäjän hallitukselta viitaten siihen, että he kärsivät Venäjän federaation valtion ja oikeusviranomaisten toiminnan seurauksena taloudellisia menetyksiä. Ja Venäjän ja Espanjan välisen sijoitusten vastavuoroista suojaa koskevan sopimuksen mukaan sijoittajien valtion laittomien toimien seurauksena kärsimät vahingot ovat korvattavissa.
Oikeudenkäynnin ydin oli, että venäläinen tahallisesti vei konkurssiin YUKOSin, mikä aiheutti taloudellista vahinkoa yhtiön osakkeenomistajille. Tukholman välimiesmenettelyssä vastaajana olevat Venäjän valtuutetut henkilöt eivät tunnustaneet vaatimusta, koska heidän mielestään Jukosin johto vältti pitkään verojen maksamista erityisen suuressa määrin ja teki muita lakirikkomuksia. Venäjän federaation. Juuri tämä aiheutti rikosasiat YUKOS-johdolle ja sen konkurssi.
Tukholman välitystuomioistuin puolusti kuitenkin kantajia ja päätti, että Venäjän olisi maksettava heille 2,7 miljoonaa dollaria korvauksena aiheutuneista tappioista. Tappioiden määrä laskettiin YUKOSin pääoman määrän perusteella konkurssin aikaan. Välimiesoikeuden päätöksessä korostettiin, että verosaamiset olivat vain tekosyy Jukosin omaisuuden takavarikoimiselle, ja yhtiön johdon rikosoikeudellisen syytteen todellinen tarkoitus oli halu olla verojen laillisen perimisen sijaan yrityksen pakkolunastuksen kohteena. Toisin sanoen tuomioistuin päätyi siihen johtopäätökseen, että Venäjän puoli vei YUKOSin tarkoituksella konkurssiin, jotta valtion omistamat yritykset Rosneft ja Gazprom saisivat suurimman osan varoistaan. On huomattava, että tämä on jo Tukholman välitystuomioistuimen toinen päätös, joka ei kannattanut Venäjää Jukosin osakkeenomistajien vaatimusten perusteella.
Miksi Venäjä menettää tällaiset vaatimukset kansainvälisessä välitystuomioistuimessa? Voidaan tietysti viitata massiiviseen propagandakampanjaan, jonka seurauksena Jukoksen entinen päällikkö M. Hodorkovsky esiintyi länsimaisen julkisen mielipiteen silmissä oppositiona, joka kärsi poliittisista ja demokraattisista vakaumuksistaan. Voidaan osoittaa Ruotsin hallitsevien piirien erittäin epäystävällinen asenne Venäjään. Tosiasia on kuitenkin edelleen: lännessä he uskovat, että Venäjän viranomaiset rikkovat Jukos-asiassa omistusoikeutta. Ja "omaisuuden" käsite on siellä pyhä.
Samanlaisen päätöksen teki Strasbourgin ihmisoikeustuomioistuin, joka vaikka myönsi, että Jukoksen ja sen johtajan vaino ei ollut poliittisesti perusteltua, viittasi kuitenkin omistusoikeuksien loukkaamiseen myös yhtiön omaisuuden uudelleenjaossa.
