Valtion käytössä on laaja valikoima rahapolitiikan välineitä. Sen tarkoituksena on muuttaa liikkeessä olevan rahan määrää hintavakauden varmistamiseksi, työmarkkinoiden tilanteen normalisoimiseksi ja tuotannon lisäämiseksi.
Ohjeet
Vaihe 1
Rahapolitiikan tavoitteet voidaan saavuttaa käyttämällä yleisiä ja valikoivia välineitä. Ensimmäisessä tapauksessa vaikutus lainapääoman yleisiin markkinoihin toteutetaan. Valikoivilla välineillä säännellään tiettyjä talouden aloja tai suuria markkinaosapuolia. Tärkeimmät yleiset työkalut ovat kirjanpitopolitiikat, avoimen markkinan liiketoimet ja varmuuskopiot. Valikoivista voidaan erottaa tietyntyyppisten lainojen hallinta, riskien ja likviditeetin säätely sekä erilaiset suositukset.
Vaihe 2
Diskonttauskorkoinen luotonanto liittyy johonkin keskuspankin tehtävistä. Se merkitsee lainojen jakamista liikepankeille diskonttauskorkolla (laskettaessa liikkeeseen lainoja laskuina) tai jälleenrahoituskorolla (muissa lainausmuodoissa). Ne ovat yleensä tasoa matalampia kuin lyhytaikaisten pääomamarkkinoiden korot. Kun jälleenrahoituskorot tai diskonttokorot nousevat, liikepankit vähentävät lainojen ottamista. Tämä johtaa yksityishenkilöille tai oikeushenkilöille annettujen lainojen määrän vähenemiseen sekä lainojen korkojen nousuun. Tätä välinettä kutsutaan myös kalliiksi rahapolitiikaksi. Tuloksena on rahan määrän väheneminen. Päinvastaisella vaikutuksella on halvan rahan politiikka, joka saavutetaan alentamalla ohjauskorkoja.
Vaihe 3
Muutokset keskuspankin liikkeessä olevan rahan tarjonnassa voidaan saavuttaa myös tekemällä operaatioita avoimilla markkinoilla. Tämä työkalu on avain kehittyneissä maissa. Suorittaessaan operaatioita avoimilla markkinoilla keskuspankki ostaa ja myy valtion arvopapereita (varavaroja). Myynti johtaa liikepankkien ylimääräisten varantojen vähenemiseen sekä luotonantomahdollisuuksien vähenemiseen. Tämän seurauksena rahan tarjonta vähenee ja lainahinta nousee. Arvopapereita ostettaessa päinvastoin rahan tarjonta kasvaa ja lainojen korko laskee.
Vaihe 4
Rahapolitiikkaa toteutetaan myös muuttamalla niiden varojen määrää, jotka liikepankkien on pidettävä keskuspankin varastoissa. Kaikki pankit pitävät vain pienen osan varoista käteisenä, loput varat muunnetaan epälikvideiksi varoiksi (esimerkiksi lainoiksi). Kun keskuspankki muuttaa likviditeettikorkoa (se asetetaan yleensä prosentteina talletusten määrästä), tämä vaikuttaa pankkien kykyyn lisätä rahan tarjontaa. Keskuspankki käyttää tätä työkalua suhteellisen harvoin.
Vaihe 5
Keskuspankki voi käyttää valikoivia instrumentteja valvomaan tiettyjä luottotyyppejä. Esimerkiksi osoittamalla tarve lisätä erityistalletuksia luotonannon kasvun myötä. Lisäksi keskuspankki valvoo pankkien riskejä ja likviditeettiä. Osakemarkkinoilla sääntely toteutetaan asettamalla oikeudelliset marginaalit. Tämä tehdään, jotta ei aiheutuisi vakavaa vahinkoa taloudelle liiallisilla keinotteluilla. Lopuksi, keskuspankki voi neuvoa pankkeja niiden politiikassa. Esimerkiksi vakuudettoman lainasalkun liiallisen kasvun estämiseksi.
