Kaukaiset esi-isämme tekivät pitkään ilman rahaa. He saivat kaiken elämän kannalta välttämättömän metsästämällä, viljelemällä, keräämällä tai tuottamalla klaaninsa (naapurimaiden) voimien avulla. Yhteiskunnan kehittyessä ja työvälineiden kehittyessä ihmisten tarpeet kuitenkin lisääntyivät ja syntyi tarve jonkinlaiselle yleismaailmalliselle vaihtovälineelle, jolla oli mahdollista ostaa tuotteita tai artikkeleita muilta klaaneilta, perheiltä. Joten ensimmäiset rahat alkoivat vähitellen näkyä.
Mitä käytettiin ensimmäisenä rahana
Nykyaikainen ihminen tietää lapsuudesta lähtien, että käteinen on paperisia seteleitä tai kolikoita. Muinaisina aikoina kaikki oli erilaista. Erilaiset luonnon tai keinotekoiset esineet, jotka olivat hyvin tiedossa monille ihmisille, olivat kysyttyjä ja niitä voitiin myös varastoida pitkään menettämättä ominaisuuksiaan.
Esimerkiksi muinaiset atsteekit käyttivät kaakaopapuja rahana, monet Afrikan kansat - suola, Polynesian heimot - kauniit meren kuoret ja muinaiset slaavit - turkiseläinten nahat.
Kun ihmiskunta oli matalalla kehitystasolla, niin sanottu toimeentulotalous vallitsi. Toisin sanoen kaiken elämään tarvittavan hankki ja valmisti tietyn klaanin tai erillisen perheen jäsenten voimat. Tuotteiden, heidän työnsä tuotteiden vaihto muiden klaanien tai perheiden kanssa oli myös luonnollista. Esimerkiksi metsämehiläisiltä kerätyn hunajan sijaan voit saada parkitun ihon.
Myöhemmin metalliesineet alkoivat pelata rahaa yhä useammin. Vähitellen seteleitä - kolikoita - alettiin heittää sulasta metallista. He saivat nopeasti tunnustusta. Kultaa arvostettiin erityisesti siksi, että sitä ei ole luonnossa laajalle levinnyt ja että sitä voidaan säilyttää käytännössä ikuisesti.
Kuinka rahasta todella tuli rahaa
Kolikoiden myötä kauppiaiden määrä on kasvanut merkittävästi. Rikkaimmat heistä tekivät pitkiä matkoja myydä ja ostaa tavaroita. Suuren määrän metallirahojen ottaminen mukaasi ei kuitenkaan ollut helppoa (painon vuoksi) ja kannattamatonta (loppujen lopuksi he ottivat paikan, jossa tavarat olisivat voineet olla). Sitten eräs yritteliäs ihminen keksi ensin idean: jättää rahansa säilytettäväksi ihmisille, joihin hän luotti, saamalla vastineeksi kirjallisen sitoumuksen palauttaa koko summa pyydettäessä. Näin ilmestyivät ensimmäiset pankkiirit, jotka käsittelivät paperirahaa - "velvoitteita".
Ajan myötä tällaisia kirjallisia velvoitteita alettiin esittää maksua paitsi pankkiirille, jotka ottivat rahaa säilytettäväksi, myös kumppaneilleen muissa kaupungeissa.
Yhteiskunnan kehittyessä jatkoi tarvetta todelliselle paperirahalle metallirahan sijaan. Kolikot olivat loppujen lopuksi raskaita, hankalia säilyttää. Lisäksi tuotannon tarpeisiin vaadittiin paljon metallia. Vähitellen paperimuistiinpanot olivat yleistymässä. Ja 1800-luvun alusta lähtien paperiraha on levinnyt melkein kaikkialle maailmaan ja siitä on tullut tärkein yleinen maksu- ja vaihtoväline.
