Rahavirtalaskelmaa tai kassavirtaa käytetään kuvaamaan yrityksen toimintaa kassavirran ja jakelun kannalta. Siten vastataan kysymykseen, jota ei voida saada muista raporteista, nimittäin: onko yrityksen liiketoiminnassa liikkumassa riittävästi varoja velvoitteidensa täyttämiseen? Kysymys on melko vakava, ja tässä mielessä päärooli on metodologialla, joka auttaa täyttämään kassavirtalaskelman oikein.
Ohjeet
Vaihe 1
Kassavirtalaskelma on yhdistelmä kolmesta päälohkosta, joiden laskelmien tulokset summataan raportointikauden kokonaismäärään. Nämä lohkot sisältävät kassavirrat juoksevasta, investointi- ja rahoitustoiminnasta. Kukin näistä lohkoista muodostetaan laskemalla yhteen kuitit toiminnan tyypin mukaan ja vähentämällä vastaavat kustannukset.
Vaihe 2
Rahavirtalaskelman täyttäminen edellyttää tasetta ja tuloslaskelmaa. Taseen avulla voit seurata muutoksia yrityksen sijoitus- ja rahoitustoiminnassa. Mutta koska suurin osa yrityksen liikevaihdosta on yleensä päivittäistä toimintaa, tuloslaskelma on hyödyllisempi. Se olisi mukautettava siten, että erät kuvastavat kassavirrat "maksettaessa" eikä "lähetettäessä". Samanaikaisesti älä unohda noudattaa kassavirran laskennan perusperiaatteita: • kassavirta on jatkuvaa;
• Kassavirta ei riipu velvoitteiden syntymisajankohdasta, vaan heijastaa vain varojen ja kulujen vastaanottamista;
• Raportointikauden lopun saldo ei voi olla negatiivinen.
Vaihe 3
Käytä kassavirtalaskelman täyttämiseen suoraa tai epäsuoraa menetelmää tuloslaskelman oikaisemiseksi. Suoran menetelmän ydin on siinä, että OP&L: n rivit muutetaan artikkeleittain artikkeliksi varojen ja kulujen vastaanottamista koskevaksi todelliseksi tiedoksi. Epäsuoralla menetelmällä kaikki kulut, jotka eivät liity kassavirtoihin (esimerkiksi poistot), lisätään katsauskauden tulokseen tuloslaskelmasta ja vähennetään kaikki niihin liittyvät tulot, jotka eivät myöskään liity rahavirtoihin.
