Raha on laskentayksikkö. Ne ovat välttämättömiä talouden kehitykselle ja toiminnalle, koska niiden avulla voit verrata eri tavaroiden ja palvelujen kustannuksia. Rahan hinta ei ole vakio, se muuttuu, ja vastaavasti myös tavaroiden ja palvelujen kustannukset muuttuvat. Hintojen yleinen nousu maan taloudessa heijastaa rahan arvon laskua, ja päinvastoin, hintojen lasku merkitsee niiden arvon nousua.
Rahan arvon käsite
Rahan arvo (tai TMV - rahan väliaikainen arvo) on taloudellinen käsite, joka perustuu väitteeseen, jonka mukaan omistajan on jatkuvasti saatava tuloja pääomastaan. WCD perustuu myös olettamukseen, että on parempi, että henkilö saa tietyn määrän rahaa nyt kuin sama määrä tulevaisuudessa.
"Rahan aika-arvon" käsitteen perustaja on Leonardo Fibonacci, joka keksi tämän käsitteen jo vuonna 1202. Käsitteen monipuolisuudesta huolimatta keskiajan versio on edelleen hyvin erilainen kuin moderni. Syynä eroon on se, että tuolloin ulkoisten tekijöiden aiheuttamaa velkojen arvon alenemisen todennäköisyyttä ei otettu huomioon. Heidän ei tarvinnut huolehtia inflaatiosta, koska 1200-luvun alussa käytössä olivat vain jalometalleista valmistetut kolikot ja myös kuparikolikot pienempien maksujen suorittamiseen.
Koska WCD: n mukaan tämän päivän tulot ovat arvokkaampia kuin tulevat tulot, voidaan huomata kaksi tärkeää seurausta:
1. Rahoitustoimia suoritettaessa on otettava huomioon aikatekijä;
2. Pitkän aikavälin rahoitustoimien analyysin kannalta on väärin esittää yhteenvetoja eri ajanjaksoihin liittyvistä rahallisista arvoista.
Koska rahan arvo ajan myötä on finanssiteorian peruskäsite, se riippuu myös kahdesta perustekijästä - riskistä ja inflaatiosta. Lisäksi, kuten käytäntö osoittaa, devalvoitumiselle alttiimpia ovat paperirahat, joiden korko ei ole sidottu "troy-unssiin". Toisin kuin luottosetelit, jotka voidaan vaihtaa kullaksi.
Rahan aika-arvo on indikaattori, jota käyttävät kaikkien nykyisten valtioiden taloustieteilijät. Tämä näkyy erityisesti luotto-ohjelmien muodostamisessa.
Rahan arvon laskeminen
Rahan arvon laskeminen, kuten muutkin taloudelliset indikaattorit, tehdään erityisten kaavojen mukaan.
Ensinnäkin laskelmien tarkkuuden vuoksi eri ajanjaksojen rahat tuodaan samalle ajanjaksolle. Joko se on tuleva jakso tai diskontattu nykyinen aika.
Kaikkien tarvittavien laskelmien suorittamiseksi otetaan käyttöön kaksi perusmäärää:
- FV: n tuleva arvo
on PV: n diskontattu arvo.
Laskelman perustana oleva diskonttokorko voi olla minimaalinen tai monimutkainen. Koron valinta riippuu sijoitusprojektien kannattavuusasteesta.
