Budjettivaje on ylitys budjetin menopuolesta tulopuoleen. Budjettivajeella valtiolla ei ole riittävästi varoja tehtäviensä normaaliin suorittamiseen. Ihannetapauksessa minkä tahansa budjettitason tulisi olla tasapainossa. Mutta on monia tekijöitä, jotka estävät tämän tapahtumasta.
Ohjeet
Vaihe 1
Muista, että budjettivaje voi liittyä paitsi satunnaisiin tekijöihin, esimerkiksi luonnonkatastrofien tai sotien esiintymiseen, joiden kustannuksia ei voida ennakoida etukäteen, myös muista syistä. Alijäämä voi syntyä esimerkiksi tilanteessa, jossa on tarpeen tehdä suuria valtion investointeja talouden kehitykseen, mikä heijastaa pikemminkin maan bruttokansantuotteen kasvua kuin kriisitilannettaan. Yleisesti ottaen budjettivajeelle on useita syitä:
- kansantulojen väheneminen talouskriisin vuoksi
- talousarvioon saatujen valmisteverojen määrän vähentäminen
- budjettimenojen voimakas kasvu
- valtion epäjohdonmukainen finanssipolitiikka.
Vaihe 2
Muista, että maissa, joissa liikkuu kiinteä rahamäärä, julkisen talouden alijäämää voidaan vähentää kahdella tavalla - myöntämällä valtion lainoja ja tiukentamalla verojärjestelmää. Osavaltioissa, joissa rahan tarjonta ei ole vakio, on toinen tapa - rahapäästöt. Tämä menetelmä on kuitenkin täynnä kiihtyneitä inflaatioita. Tällä hetkellä vastaavaan tarkoitukseen luodaan liikepankkien varantoja, jotka ovat keskittyneet keskuspankkiin ja joita voidaan käyttää budjettivajeen kattamiseen.
Vaihe 3
Älä unohda, että nykyaikaisissa olosuhteissa on kolme päämenetelmää, joita käytetään budjettivajeen ratkaisemiseen. Ensimmäisessä oletetaan, että talousarvion on oltava tasapainossa vuosittain. Tällainen politiikka kuitenkin rajoittaa valtion mahdollisuuksia, jos sen toiminnalla on vastasyklinen, vakauttava suunta. Tarkastellaan esimerkkiä. Maassa on alkanut työttömyysjakso, joten väestön tulot laskevat ja siten verot maksetaan talousarvioon. Tässä tilanteessa valtion on korotettava veroja tai leikattava menoja. Tällaisten toimenpiteiden seurauksena kokonaiskysyntä vähenee entisestään. Siksi vuotuinen tasapainoinen talousarvio ei ole vastasyklinen vaan procyklinen.
Vaihe 4
Toisessa lähestymistavassa oletetaan, että budjettia ei pitäisi mukauttaa vuosittain, vaan suhdannekierron aikana. Tässä käsitteessä oletetaan, että valtion tulisi toteuttaa vastasyklinen vaikutus ja samalla tasapainottaa budjetti. Tämän käsitteen taustalla oleva logiikka on yksinkertainen: taantuman estämiseksi hallitus leikkaa veroja ja lisää menoja, ts. tarkoituksella aiheuttaa alijäämän. Seuraavana ajanjaksona - inflaation aikana - verot nousevat ja valtion menot vähenevät. Kaikki tämä johtaa tulojen ylitykseen menoihin, mikä tarkoittaa, että aiemmin syntynyt budjettivaje katetaan.
Vaihe 5
Kolmas lähestymistapa sisältää toiminnallisen rahoituksen käsitteen, ts. valtion tavoite ei ole säätää budjettia, vaan varmistaa tasapainoinen talous, joka voidaan saavuttaa alijäämällä tai ylijäämällä. Huomaa, että maassamme sovelletaan ensimmäistä budjetin vakauttamisen käsitettä.
