Menetys on tapa varmistaa velvoitteen täyttäminen, samoin kuin toimenpide vastuusta sen täyttämättä jättämisestä, virheellisestä täyttämisestä. Hakemuksen perusteet, menetystyypit määritetään voimassa olevassa siviililainsäädännössä.
Menetys on laissa, siviilioikeudellisessa sopimuksessa määritelty rahamäärä, jonka velvoitteen toisen osapuolen on maksettava toiselle osapuolelle, jollei tätä velvoitetta rikota (sen ennenaikainen suorittaminen). Seuraamus toimii keinona varmistaa, että siviililiikenteen osallistujat täyttävät velvollisuutensa, koska todennäköisyys saattaa tämä vastuu saa vastapuolet täyttämään velvoitteensa ajoissa, täysimääräisesti. Menetyksen saajan tietyille tappioille ei ole merkitystä sen maksamiselle, joten asianomaisen vastapuolen ei ole pakko todistaa näiden menetysten olemassaoloa.
Menetystyypit
Pääluokituksessa oletetaan kahden tyyppisiä menetyksiä: laillinen ja sopimusperusteinen. Lakisääteinen rangaistus määräytyy millä tahansa säädöksellä, ja sopimusrangaistus vahvistetaan osapuolten sopimuksessa. Esimerkki oikeudellisesta seuraamuksesta on Venäjän federaation siviililain 395 §. Vastapuolet määrittelevät sopimusperusteisen menetyksen määrän ja edellytykset itsenäisesti. Lisäksi sakko voidaan ilmaista sakkona tai viivästyskorkona. Sakkoon kuuluu yleensä tietyn kiinteän summan maksaminen, joka voidaan ilmaista prosentteina päävastuusta tai yksinkertaisesti ennalta määrätyksi määräksi. Seuraamukset merkitsevät tietyn prosenttiosuuden kertymistä vastapuolen kustakin viivästyspäivästä, vaikka myös sopimuspuolet voivat tässä tapauksessa rajoittaa menetetyn enimmäismäärän.
Rangaistuksen soveltamisen perusteet
Menetyksen soveltamisen perusta on velvollisuuden rikkominen, joka ilmaistaan useimmiten sen viivästymisessä. Tällöin ennakkoedellytys on velallisen vastuun olemassaolo tällaisesta rikkomuksesta, koska tämän vastuun puuttuessa sakkoa ei voida periä. Oikeudellisen seuraamuksen soveltamisen dokumentatiivinen perusta on normatiivinen säädös, jossa säädetään sen perimisestä. Jos puhumme sopimusrangaistuksesta, osapuolten kirjallinen sopimus toimii asiakirjojen perustana, koska suullisen sopimuksen perusteella sakkoa ei makseta, mikä on kirjattu siviililakiin.
