Maan kehitystaso määräytyy korkeiden taloudellisten indikaattoreiden lisäksi myös sen ihmisten todellisen hyvinvoinnin perusteella. Tähän indikaattoriin vaikuttavat kansantalouden tehokkuus, valtion käyttämät talouden sääntelytavat ja viranomaisten sosiaalinen vastuu kansalaisista.
Ihmisten elintason nostaminen valtion ensisijaisena tehtävänä
Venäjällä Neuvostoliiton johtajat asettivat tehtävän parantaa ihmisten hyvinvointia. Viime vuosisadan 60-luvun alussa Neuvostoliiton johtaja N. S. Hruštšov vakuutti luottavaisesti, että nykyajan Neuvostoliiton kansalaisten sukupolvi elää kommunismin alla. Samanaikaisesti oletettiin, että yhteiskunta saavuttaa kehitysvaiheen, jossa on runsaasti aineellista vaurautta. Vuodet kuluivat, mutta puolueen johtajan rohkea lausunto ei toteutunut.
Venäjän kansantalouden siirtymisen kapitalistiselle radalle alkamisen jälkeen taloustieteilijät yhdistivät väestön hyvinvoinnin kasvun vapaan markkinatalouden menetelmien käyttöönottoon. Talousuudistusten ensimmäisessä vaiheessa suurten väestöryhmien elintaso laski kuitenkin tasaisesti. Työttömyys nousi, elintarvikkeiden ja perustarvikkeiden hinnat nousivat. Lisääntynyt sosiaalinen eriarvoisuus ja ihmisten kerrostuminen.
Kävi selväksi, että vapaiden markkinoiden suhteet eivät sinänsä pysty hyödyttämään kansan massoja. Väestön korkean hyvinvoinnin saavuttamiseksi oli tarpeen toteuttaa useita toimenpiteitä talouden ja sosiaaliturvan valtion sääntelyn alalla. Venäjän taloustieteilijät ja sen valtiomiehet kääntyivät kehittyneimpien maiden kokemuksiin, joissa sosiaaliset kysymykset ratkaistiin tehokkaimmin.
Tapoja parantaa väestön hyvinvointia
Kävi ilmi, että yksi tekijöistä, jotka vaikuttavat väestön hyvinvoinnin lisääntymiseen, ovat markkinoiden kehittynyt infrastruktuuri ja avoimet "pelisäännöt", jotka ovat pakollisia kaikille taloudellisen toiminnan kohteille. Kun liike-elämän edustajat sekä tavaroiden ja palvelujen kuluttajat ymmärtävät, mitä periaatteita valtio ohjaa talouspolitiikassa, luodaan edellytykset valtion, vapaan yrityksen ja kansalaisten yhteistyölle.
Ne maat, joissa ihmisten elintasoa pidetään korkeana, käyttävät laajamittaista puuttumista taloudellisten yksiköiden taloudelliseen toimintaan. Ylläpitämällä terveellistä kilpailua kulutustavaroiden ja palvelujen markkinoilla valtio vaikuttaa hintatasoon, mikä auttaa vähentämään väestön, etenkin sen sosiaaliturvan vähiten suojattujen, pienituloisten kerrostumien kustannuksia. Yrittäjät joutuvat ottamaan huomioon kuluttajien edut.
Toinen tapa parantaa väestön hyvinvointia on laajan valtion sosiaalisten ohjelmien kehittäminen ja sosiaalisten velvoitteiden tiukka täytäntöönpano. Tähän sisältyy terveys-, koulutus-, kulttuuri- ja tiedekulut. Väestön elintaso ei ole vain sen tulojen kasvu, vaan myös koko sosiaalisen infrastruktuurin korkea kehitysaste.
Valtio ei kaikesta halustaan pysty takaamaan koko kansan hyvinvointia vain budjetin ja sosiaaliavun kustannuksella. Tehokkaampi tapa on luoda edellytykset yrittäjyysaloitteiden vapaalle kehitykselle monien kansalaisten keskuudessa. Viime vuosina valtio on toteuttanut ohjelmia auttaakseen niitä, jotka päättävät ottaa tulevaisuutensa omiin käsiinsä ja mennä pienyrityksiin. Oletetaan, että tällainen lähestymistapa mahdollistaa väestön työllisyyskysymysten ratkaisemisen, johtaa työpaikkojen luomiseen, tulojen ja hyvinvoinnin yleiseen lisääntymiseen.
